 |
| Kulttuurishokin osa2 iloita käsittämättömästi pienistä asioista... sitä kesti muutaman kuukauden kunnes tulin ryminällä takaisin maan pinnalle. Se oli hyvä romahdus, löysin oman ääneni |
 |
| Ihailin Nepalilaisten rentoa otetta elämään |
 |
| Ja valmiutta pitää bileet koska vain |
 |
| Kansalliskukka, jonka saattoi syödä |
 |
| Kaikki tuijottavat, joka paikassa minne menetkin. Alkuun se ahdisti, sitten se huvitti ja nyt (2013) koen yhä molempia tuntemuksia asiasta |
 |
| Otin ensimmäisen tatuointini |
 |
| Ihastuin |
 |
| Palatessani Suomeen sain jättipotin. Ihka oman siskonpojan, jota parhaillaan opetan best friend foreveriksi. Ihan huikee tyyppi! |
 |
| Kävin Budapestissa ystävättären kera. Museokierroksella löytyi huikee taiteilija: André Kertész |
 |
| Ajatuksissa myllersi tulevaisuus, wtf will I do when I grow up |
 |
| Vuosi oli huikee ja päättyi tähän, olin päättänyt pitää välilukukauden koulusta ja lähteä uudestaan Nepaliin. Tämä tarkoitti sitä, että uuden vuoden aattona lojuin yksin tyhjässä kämpässäni valmiina lentoon. Ajatukset olivat surkeat ja pelonsekaiset, mutta masu oli pieniä perhosia täynnä. |
Huokailin vaan, kun luin näitä sun merkintöjä ekan kerran. En tiedä, miksi vastaaminen jäi. Mulla oli liikaa ajatuksia? Mutta oon kuitenki lukenu ne kaikki ja ajatellut sua monesti, tiedä se. Nyt lähtee kommentointitulva tulemaan!
VastaaPoistaIhan ekaksi ajatus, että tykkään sun kuvista NÄIN __________________________________________________________ PALJON. Musta on ihanaa, että sä oot koko ajan tallentanu sun seikkailuja ja elämää. Ja pystyt onkimaan jotain esiin jokaisesta ajanjaksosta. Mä muistan ton ekan kuvan, sä olit eka joka multa lähti Nepaliin, ja mulla oli sua ikävä. Mut oli ihana nähä sut ton näkösenä.