maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kulttuuritekoja

Täällä Nepalandiassa on tietysti eri tavalla toimivat sosiaaliset pelisäännöt kuin Suomessa ja pitkien vierailujen loppupuolella alkaa aina mietityttää kuka minä oikein olen?! Täällä ei johda mihinkään antaa suoraa palautetta, kertoa miespuoleiselle miten asiat kannattaa tehdä tahi selvitellä välejä julkisesti tai suorasanaisesti.
 
kuvahaaste20: silmät. luentoraapsutus
 Olen Finlandiassa tottunut, että kun asiat vaivaa niin ne sanotaan ääneen ja selvitetään hetipois alta. Tämän maan toimintatavoista olen vielä hukassa, oon ottanu väliaikaismetodiksi "hymyile ja ole kohtelias" vaikka meikää oiski loukattu. Se tuntuu raivostuttavalta! Haluan ärjyä, purkaa pahan olon ja saada vastauksia miksi on toimittu näin. Mutta kokeillaa vetää tällä santi santi metodilla viä tää kuukausi, ehkä opin jotain. Hyssyttelykulttuuri.

Ja oi että, jos ehotat jotain toimintatapaa paikallisille miehille esimerkiksi bisneksissään. Välitön ei ja tunnin luento miksi ei ja miten olen väärässä tässä. Tässä esimerkissä todella toimii "hymyile ja ole kohtelias" -taktiikka, sillä muutamat hahmot ovat ottaneet ehdotuksista vaarin, kun en ole erehtynyt sitä suoraa läväyttämään suustain. Ehdotukset pitää esittää ja pukea ääneen siten, että se mieshahmo saisi itse tämän kuningasidean päähänsä. Tässä ongelmana on se että naiset eivät saa kunniaa tekemästään järkevästä toimintasuunnitelmasta sekä niiden sälyttämisestä miehen ideaksi, mutta ainakin homma toimii. Haasteita haasteita, mutta luultavasti opin tästä itsehillintää.

kuvahaaste10: lähikuva. yksityiskohta meikän tattoonjumalattaren korviksen aluista!!

Tulipa muuten ensimmäinen kokemus olla sosiaalialan ammattilaisen ohjaamana, nyt tiedän miltä asiakkaistani tuntuu :D. Oli aamuherätys raftinkiin viiden-kuuden aikaan ja sanoin Taimoulle, että en salee lähe, pelottaa, väsyttää en halua, yäk, ei huvita. Kerrottakoon, etten ole aamulla kaikkein positiivisin, iloisin saatika motivoitunein. Taimou rauhallisella äänenpainolla (PERKELEEN ÄRSYTTÄVÄÄ) osallisti minua retkeen ja käytti kaikki katalimmat taktiikat ohjaustaidoissaan, uhkaus, lahjonta, syyllistäminen. Se ärsytti nii palio, että tuntu että oikiasti koin pikaisen säälintuntemuksen joillekkin jääräpäisimmistä asiakkaistain. Tiuskasin Taimoulle että nyt ei olla töissä, johon hän tokaisi ärsyttävän rauhallisesti, että nyt kyllä alkaa kyllä tuntua siltä. Sit hellyin ja lähin pakkaan tavaroita.

 Voi asiakas parkoja, meikäki o yhtä determinded aina heijän tavoitteidensa toteutumisessa ja tällästä taimoun kaltasta joustamattomuuttakin löytyy melkein jokaisessa kohtaamisessa. Usein se on vain asiakkaan parhaaksi (toivotaan, ei aina), meikäki nautti Räftingistä ja oli adrenaliinia varpaassa asti. Työssäin ja sekä maalauksessa ja piirtämisessä on hyvänä puolena se, että ikinä ei voi olla valmis. Jatkuvasti on kehitettävä itseään, muuten siitä kärsii itse ja asiakas.

 
kuvahaaste: kasvoton omakuva. kasvot sulanu poies, live study by urokseni...

virkistykseksi pariskuntakeskustelua:
-I smell bad today
- yea you do
-But you smell bad too
- yea, cause I had to fart and smell bad so you wouldn’t feel sad smelling bad all alone.
-Actually when u fart its not you who smells, it’s EVERYTHING.
aamulla: you are so full of love, and gas!

Meikällä o aina Namo Buddhan aterioiden jälkee vallan varsin värikkäät kaasuesiintymät. :O

kuvahaaste13: yöpöydälläni. pampula, piirroslehtiö, tarjouslappu (en oo ennemmin nähny täällä nii halusin talteen), kirjoja, joista liian paksu perhoseksi meni yhessä yössä, aah<3. tuosta coelhosta en tykkää, se ei etene.

ja aamulla pokharaa pyörällä, n 6h ajoa. klo 6 on lähtö kuulemma. auts. kankut kiittää.
ps. voisiko joku silmäkäs kertoa, onko plokissani esiintyvät kuvat liian pieniä. tartteeko isompia?

3 kommenttia:

  1. Tiiätkö mitä. Tää on nyt maailman huonoin tekosyy, mut ihan oikeesti oon kumpaankin viimesimpään kirjotukseen yrittäny käydä kommentoimassa, mutta en oo muistanut salasanaa tohon typerään lj-tiliin, jolloin se on lukittunut ja mun kirjottama viesti kadonnut virtuaaliavaruuteen. Ja tämä taas suututtanut mut kummallakin kerralla niin parjon että oon sulkenut koko koneen.

    ...mutta ehkä nyt, 20 päivää myöhemmin, kun kirjauduin sisään ENNEN kuin kirjoitin mitään! Voin kertoa että ne pitkät pätkät oli ehkä vähän mehukkaampia kuin nää vastaukset :D

    - Älä opi liikaa hyssyttäytymistä! Tai jos opit, ni jätä se sit sinne Nepaliin, tai täällä jäät kyllä lyttyyn. (Sä oot kohta jo takasin! <3)

    - Mä tykkään sun tatuoinneista paljon. (Nyt en muista oonko sanonu sen jo aikasemmin, vai oliko se yks niistä kadonneista lausekkeista, mutta joka tapauksessa.) Miten sä oot päätyny niihin, onko mieheke piirrelly ja sä oot valinnu, vai sä kertonu ja se piirtäny sitten?

    - Sosiaalitäti- tai terapiaäänet ne vasta ärsyttäviä on, kaikkien muiden paitsi itsen suusta :D

    - Kuvat on aivan hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ylihuomenna nähää jo! tatuointimieheke o piirrelly tuon pääosan esitttäjä vosun ja ihastuin siihe luonnokseen ja sanoin, että mulle toi. meikä hakee tällä hihalla surrealismin tuntua, jota ilmentää herbert bayerin lonely metropolitan kädet ja giacomettin piirros. googlen kuvahausta löysin molemmat muinoin. sitte tuloo viä frida kahlo tohon aukkoo!
      hyssyttämisestä, mää oon päättäny ny alata harjottelemaa epähyssyttelyä!

      Poista
  2. P.s. Olisiko tämä parempi käyttäytymismalli sulle? https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/t1.0-9/1237167_727764403922550_740277942_n.jpg

    VastaaPoista