Yritetäänpäs!

Olen tässä woman of leisure -urani aikana ehtinyt perehtyä useisiin hurjan mielekkäisiin ja visuaalisesti hianoihin blogeihin ja ei mulla kyllä valitettavasti oo mitään yhtä mielenkiintoista jaettavana kellekkään lukijalle. Lisäksi minua vainoaa itsesensuuri, hyi. Ensimmäiset muistot kirjoittamiseen liittyen on ala-asteella, jossa kopioin parhaan ystäväni vihosta luovan kirjoittamisen aineet, koska silloinkin vaivasi artblokki. Challenge accepted! Plogini tarkoitus olkoon opettaa minut kirjoittamaan omalla äänellä, selkeästi ja jäsentyneesti, jes! Hymiöiltä ei kuitenkaan voi välttyä, sillä ne ovat toinen kasvoni inttternetin ääressä kasvaneena :O

Uusi vuosi Lakuressa

Uuden vuoden aattona vannoin lopettavani juopottelun (ei sillä että sitä tapahtuisi ylenmäärin, krapulat vain ovat hurjia) ja seuraavaana päivänä oli jo olut huulilla hienoissa maisemissa Lakuressa , hups..

Lisäksi merkittävin juhla iltama päättyi toverin läksiäisiin. Läksimme tanssiklubille sheikkaamaan äässiä vastusteluistani huolimatta (sillä minähän en tanssi). Ilta päättyikin eriskummallisella tavalla, neljän aikaan toverini saatteli minut taksiin tanssilattialta, koska en tanssimiseltani ehtinyt lähteä kotiin. Karkasin kerran takaisin tanhuamaan, mutta jäin kiinnin nopeasti. Olin jo varma seuraavan päivän infernaalisesta rapsasta, mutta toisin kävi. Lähdin kaupunkiin toveria moikkaamaan ja otin fiinin juoman, jonka pellepilli teki illasta turhan energisen ja iloluontoisen..

pellepilli

mätähaava

 Sehän päättyi siihen, että sain baaritiskistä haavan kylkeen (?) samassa yökerhossa kuin edellis iltana. Tanssin taas neljään asti ja päätin iltani syöksymällä keskelle (mielestäni epäreilua) joukkotappelua yrityksenäni pelastaa altavastaaja. Huutelin nepaliksi "riittää riittää", suojasin tyyppiä kehollani (rescue hero!!!) ja sain kypärästä huuleen. Ei täällä ihmiset lopetakkaan jos näköö heiveröisen tytön heitukan edessään.. aamulla toverit moitti, että ei saa mennä tappeluiden väliin, voi olla viidakkoveitsiä seassa. Aamulla myös legendaarinen morkkis yllätti ja olen sen ansiosta pysynyt poissa juhlapaikoilta.

No, mutta. Kävimme ajelulla. 3tuntia suuntaansa kylään nimeltä Markku (markhu). Matka oli lystikäs, paljon pomppuja ja suomensukuiset maisemat. Lisäksi kävimme soutelemassa laivakoiran kanssa. Paluumatkalla kaaduttiin pyörällä, sillä kasteluauto mutasi tiet jostain mielekkäästä syystä. Samassa kohdassa kaatui toverit perässämme sekä kolme muuta pyörää. Kukaan ei loukkaantunut ja suurin osa repeili kohtalonsa johdosta. Varsinkin viereisellä kukkulalla istuskellut lapsiryhmä :DD

laivakoira ja voimakas toverini

markku

Harjoittelin ilmeitä tuoreita Selfieitä varten. Nyt kun en ole enää Facebookissa, on jäänyt tämä narsistinen harrastus vähemmälle. Onneksi nyt on tämä blogi. Näitä tuloo sit lisää

huomaa itse leikkaamani otsis!

Tatuointi... se on kesken. sitä on nyt tehty 3x. En kestä sitä kipua enää, olen vikisen ja kiemurtelen. hirvein asiakas artistilla koskaan (kertomansa mukaan) pärkeleee! Jos mun kipukynnys tippuu vuosien mittaan näin nopiaa, millä helevetillä lisäännyn kuuden vuoden päästä? Kaikki tattoot on tehty JADS tattoossa ja jos eksytte Kathmanduhun, käykää vierailemassa.

vuonna 2011 kestin 7-8 h kerrallaan

vuonna 2012 5h kerrallaan

vuonna 2014 2-3h kerrallaan

Ens kerralla kerron lisää meikän Woman of Leisure -urasta...