tiistai 4. helmikuuta 2014

Leisure suit Jenna



Woman of leisure. se olen minä tällä hetkellä. En käy töissä, elelen säästöilläni Nepalissa. Olen ny toista vuotta reissussa siten, että työskentelen 7-9kk vuodesta Suomessa ja sitten elelen epämääräisen mittaisen ajan täällä. Päämotiivi on parisuhde, sekä myös itsensä kehittäminen ja taide. Rennompi elämänasenne myös kutsuu tänne. 


Dolakha 2011

Tämän vuoden ero edelliskertaan on se, että nyt en käy säännöllisesti taidekoulussa. En tiedä miksi lopetin. Alkoi ahdistaa tekniikan oppiminen, halusin luovempaa lähestymistapaa ja oman mielikuvituksen valjastamista taideteoksiini. Mutta kuten yleensä kun toimin itsenäisesti, en saa mitään aikaiseksi. En ole piirtänyt juuri mitään, en ole oppinut valjastamaan uniani taideteoksiin tms. ja tämä ajatus vainoaa minua. Tästä voin syyttää vain itseäni, vaikka mieluusti etsin syitä muista. Ero on siis siinä, että en kehity. Jumitan paikoillani, en kestä sitä!#¤#

Suomessa pääni oli vähän jumissa tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, valmistuin syyskuussa, mutta en vielä tiedä mitä tahdon tehdä. Tämäkään sijainti ei näytä tuottavan vastausta siihen ikuisuuskysymykseen: mitä helvettiä teen isona. Olen äreä, vihainen, kiivastun helposti… ARAGHH. En tee mitään hyödyllistä, itselle tai kellekään. Tätä on jatkunut jo muutamia kuukausia (kiukuttelua siis). Tarvitsen tavoitteen, jota kohti ponnistella. Ommmm...

vuoden 2013 toinen teos ja viimeinen

Parisuhde-elo on siitä haasteellinen, että en jotenkin pysty tekemään tavoitteita itselleni miettimättä miten se vaikuttaa suhteeseen. Tämän takia alan inhota parisuhteita. Hyi mitä vankiloita? Edelleen kuitenkin tiedän, että ratkaisija tähän olen minä itse, täytyisi ottaa härkää sarvista vaan ja asiat siitä lutviutuisi. Olen kautta aikain elänyt askeleen kerrallaan, ilman suuria tulevaisuudensuunnitelmia ja aina on oikea polku löytynyt itsestään toisen päättyessä, nyt ei ole tavoitteen tavoitetta ja olen tuuliajolla, vähemmästäkin flippaa. Mutta kauanko tätä ahdistavaa vihaa ja kiukkuisuutta vielä kestää, ennen kuin alkaa seuraava polku/jakso/blaablaa? JUMALAUTA

Kävin huvikseni ennustajallakin. Ystävien yläkerran asunnossa asuu ihan oikea astrologi, joka teki minulle tulevaisuuden katsauksen 200rs hintaan. Hän kertoi asioita, jotka tekstistäkin paistaa: olen alakuloinen hahmo ja saatan ahdistua hätääntymiseen saakka asioista , joita ei ole edes olemassa. Truedat. Lisäksi hän kertoi, että parisuhteessa lietson riitaa ihan vain huvikseni, jotta olisi jotain äksöniä. Punastuin vähän tässä kohtaa :P. Perheriitoihin auttaa timantin pitäminen ja kuun valossa kylpeminen kuulemma, lisäsi vielä, että jossain vaiheessa elämää olen kuuluisa, mutta ei osannut sanoa millä saralla :D jännityksellä odotan.

zoo elephant 2012
Ratkaisuksi pään sisäiseen sekamelskaan hän kertoi jotta tärkeää olisi meditoida päivittäin. TIEDÄN, mutta en tee sitä. Se rauhoittaisi aivoylikierrokset, mutta silti on helpompi rutista ja kilahdella kuin suhtautua asioihin rauhassa ja ottamatta asioita henkilökohtaisesti. Kynnys meditaatioon on ollut aina, mutta tiedän että se tulee taas ajankohtaiseksi jossain pohjamudissa lieriessäni. Sama kynnys on taiteiluihin. Jos joku pakottaa tekemään (mm. taidekoulu tai Vipassana meditaatioleiri) olen onneni kukkuloilla ja onnellinen ja seesteinen. Miksi en tee tätä seesteistä oloa itse itselleni? Ajattelenko, että jos en tee sitä toisten alaisuudessa/ohjeistuksessa en kykene siihen tahi siitä ei ole hyötyä? Miksi on kynnyksiä elämässäni, en edes kompastu niihin vaan möllötän niitä suu auki :O kas kynnys.

Woman of leisure, saamaton nahjus? En ihan pelkästään. Hengaile netissä ja itken kohtaloani täällä, mutta olen ottanut sivuprojekteja. Aloitin kuntoilumielessä nyrkkeilyn, joka antaa sikana. Olen saanut leivottua ihan minimaalisen hauiksenkin. Vielä jalkojen ja käsien yhteistyö ei ole ihan saumatonta, mutta pikkuhiljaa. Lisäksi olen käynyt säännöllisesti nepalin tunneilla. Osaan keskustella sujuvasti kaupassa ja taksissa, mutta haastetta tuottaa slanginepali ja kieli nopeasti puhuttuna. Toverikokoontumisissa meikä möllöttää lähinnä näin :O.

tihar tika ottassa...
Mitä vittua minä teen perkäle? Kaipa sen aika taas näyttää… piristeeksi laitan ruikutukseeni myös kuvia!
lätäkkö





2 kommenttia:

  1. Tiiätkö mitä. Musta on niin kiva lukea, mitä sulle kuuluu / on kuulunu.

    Muaki ärsyttää aina välillä se, ettei kukaan muu oo pitelemässä mua niskasta joidenkin asioiden suhteen. Miks pitää ite olla niin saamaton? Ja miks kaikkia muita on niin paljon helpompi auttaa? :D Tänään on kuitenkin sellanen päivä, et elämä on kivaa ja on ihanaa olla olemassa. Nytkin hymyilen. Tee yks pirullisen iloinen päivitys pelkästään kaikesta siitä, mikä siellä on just nyt kivaa, miksi sä palaat sinne aina uudelleen ja uudelleen, mitä siellä voi tehä ja saa tehä, mitä oot oppinu ja jos saisit yhen asian valita ni minkä ottaisit mukaas ku tuut takas! Tässä alussa vähän vihjaisit, mut vaadin jaarittelua siitä aiheesta. :D

    Ja väärin ei saa ymmärtää, mä tykkään PALJON tästä sun tajunnanvirrasta ja siitä miten tää blogi on niin sun kuulonen ja näkönen!! Eli tuo kirjotus sit sellasena päivänä ku on yhtä hyvä boogie ku mulla nyt, älä unohda! :D

    VastaaPoista
  2. P.s. Oon tajunnu että mua parisuhteet kammoksuttaa siitä syystä, että pelkään muuttuvani tiskirätiksi

    VastaaPoista