Glamyyriä

Voin jo valmiiksi pahoitella, että vaikka joskus yritän kiillottaa tästäkin plokista sellasta loistokasta, että varmasti kadehtisitte meikän hohdokasta ja glamourpitosta elämää, nii musta semmonen kiillottaminen o kylla aika haistapaska touhua ja näin aina välillä aion oksentaa ITSEINHOA JA REALISMIA, jota siis pilkkuvirheistäni huolimatta tässä pahoittelen.

ill eat your brains and gain your knowledge

Meikä täällä lepakkoluolassaan on käyttäny saatanasti aikaa kauniiden ja rohkeiden blogien lukemiseen ja suoraa sanottuna kadehtinu, jotta vitsi ku oisin itekki noin raikas, kaunis, tasapainoinen ja ennenkaikkea päämäärätietoinen. Toki kauniiden ja rohkeidenkin blogeissa on mielialalääkereseptit vilahdelleet yhdellä jos toisellakin, mutta vain coolisti sivulauseessa. Tästä sherlokin vaistoni heräilivät ja totesin yksinomaan, etttä plokeissa näytetään se mitä halutaan ja kehdataan näyttää. Muistakaa ny tätäki plokia lukiessanne, jotta nämä o tarkkaa harkittuja postauksia mitä tänne suollan.

rrooar

Koska tämä on meikän blogi, teen nyt itseraatelukirjoituksen. Elämässäni olen huomannut, että sillon ku oon toimeton ja vailla sosiaalisia kontakteja alan flippailemaan. Joskus myös väsymyksestä ja joskus vailla syytä. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että makaan sängyssä 3-4 päivää, en käy suihkussa ja raivoan poikaystävälleni, se ei ole mitään "vittu jätit wc-pöntön kannen auki, höh" -kilahtelua, son aivan armotonta itkuhuutoraivoa, jossa analysoidaan toisen luonne/käyttäytyminen ja haukutaan se ihan maanrakoon. ja vittuku se hävettää. riehumiseni kuuluu naapuriin, yläkertaan, ihan joka paikkaan ja kehitänkin sillä lievän noidankehän, koska en kehtaa poistua asunnosta enää ja täten jään vaille sosiaalisia kontakteja. Tätä totaaliflippaamista sattuu n1x/kk, jos on stressikausi useammin, jos on mielekästä tekemistä niin voisiko olla jotta harvemmin?

irl

Oon pikkuhiliaa alkanu antaa itelleni anteeksi tätä käytöstä, koska tiiän että son opittu käyttäytymismalli. Anteeksi antaa minulle myös poikaystävä, jota en aivan ymmärrä. Haluaisin kuulla välillä, että "oo jumalauta välillä hiljaa ja tee jotain elämälles, äläkä muita syyllistä". Mutta saan sen sijaan tukea ja kannustusta. "Kyllä se siitä, ei hätää". Ei tietenkään välittömästi raivotessani, mutta muutaman tunnin keskustelun jälkeen, kun oon rauhoittunut ja pystynyt avata mietteeni sanoiksi hysteerisen solvaamisen sijaan. Tämä riehuminen saa minut tuntemaan itteni maailman rumimmaksi ja mätäisimmäksi ihmiseksi.

tässä kato tämmönen katse tulevaisuuteen etc bullshit

Oon vielä siinä vaiheessa kasvua, että syytän lapsuuttani tästä millanen nyt oon ja syytän kaikkia kusipäitä, jotka o meikää kaltoinkohdellu etc. Sen  huomaan siitä, että raivokohtausten huipulla alan miettiä lapsuustapahtumia, kaikkee rumaa puhetta mitä sillo esiinty ja meikän fiiliksiä sillo. Joo okei, oli haasteellinen rooli lapsijennalla, mutta nyt riittää. En ole päässyt raivokohtauksista syyttämällä lapsuutta. Yhä vielä flippailen. Nyt tarvitaan uusi plääni. Lapsuudesta en kerro tarkemmin, en halua riepostella.

Mä väitän, että minulla ei oo koskaan ollu rento ja joustava ote elämään. Oon ollu/olen ns. takakireä, joka jatkuvasti murehtii tulevaisuuttaan, ihmisten mielipiteitä itsestä, omaa ulosantia. Olen myös tehnyt päätöksiä elämässäni, esimerkiksi koulutusten suhteen, jotta vanhempani olisivat tyytyväisiä. Eipä ne siinä painostamisessa ihan suuren suurta rikosta oo tehneet, on varma työ aina ja opin koulutuksessa paljon itsestäni sekä saan työssäni auttaa muita. Varma työpaikka mahdollistaa sen, että uskaltaa lähtee ja matkustaa. Itsestään oppiminen aiheuttaa sen, että tyytymistään ei yritä harhauttaa shoppailulla, ryyppäilyllä, huumeilla, paikoilleen jäämisellä, vaan uskaltaa pikkuhiliaa tiedustella, että minkäs vitun takia nyt tuntuu näin ahtaalta päässä. Mietityttää, että jos olisin saanu tehä omat polut ja virheet ilman painostusta nii oisko tässä kirjottamassa tasapainosempi eukko. Ei varmaankaa toisaalta.

vähäpukeista estetiikkaaaaaaaa

No enivei, meikän miellyttämisenhalu aiheuttaa mystisen varautumisen kanssaihmisillä, niillä, jotka meikän kanssa ensimmäisiä kertoja kanssakäy. Ne saattaa alkaa tietosesti vältellä, ottaa etäisyytä ja pilkata isossa joukossa. Siitäki tuloo morkkis ja olo että oon ihan paskaläjä enkä kelpaa kellekkää ja hengityski haisee. Tää johtuu ihan huonosta itsetunnostani. En oleta tilanteen muuttuvan ennenku oon "ei kiinnosta teijän mielipiteet" mentaliteetilla liikenteessä. Sitä odotellessa pakko kiittää ystäviä, jotka hyväksyy mut tälläsenä viallisena ja silti kannustaa kannustaa vaa.

mää valittin vaa kuvat joissa näytän mielestäni somalta

Olen lukenut kasan parisuhdeoppaita, itsetunto-oppaita, käynyt meditaatioleirillä, keskustellut tuhansia tunteja ystävien ja tovereideni kanssa tästä päänsisällöstä, mutta silti poljen paikallani. Yhä häpeän käytöstäni ja pillitän peiton alla. Kaipa se sit on nii, että pitää vain lopettaa raivoaminen ja tehdä itsestä BFF. Ja minähän teen. Kaiken itsekkyyden alla on varsin loistava nainen, pitää vain kaivaa kannustaa se esiin. Mä luulen että siihen auttaa se, että elämässäni pääsen tekemään jotain, jota rakastan. Meinaan työkseni tai harrastukseksi. Se jos mikä kunnostaa itsetuntoa. Meditaatioleiri oli hyvä silmien avaus, meikän kanssa joudun kuitenki viettämään lopun elämääni.

tälläistä seesteistä meillä on aina, joka päivä ja perjantai

Vittu tämä 26 -vuotiaan elämä o iha kuraa meikälle, oon pahin viholliseni. Tämä o pahempi ku murkkuna, jolloin sentään olin itseni kuningas eikä kenenkään mietteet kiinnostaneet paskan vertaa, menin vaa ja viiletin, vapaana ja villinä. Siitä sit vuoden päästä olikin huono itsetunto ja kilahtelin ensimäiselle poikaystävälle minkä kerkesin.

maailman paras nimi verkolle -fuckface! määki laitan ku omistan oman routterin!

Joo, tämän postauksen tarkoitus oli ruoskia itseäni eilisen riidan takia ja näyttää teille, että elämä ei ole lainkaan glamyyriä vaikka kaikki iltapäivälehdet sitä teille ja mulle uskotteleeki saatana.

Ja niille, joiden elämä on tasapainoista ja onnellista haluan sanoa, jotta onneksi olkoon ja minäkin löydän sen koloni maailmasta kyllä. Ette häpeä tai piilottele onneanne tai mottaan.

Niille joilla menöö viä huonommin ku meikällä sanon, ei hätää baby steps.

Kaikille niille, jotka aatteloo että ei saatana mikä ruikuttaja ja luuseri ja tunteellinen ituhippi sanon, että onnea nallekarkeistasi. Pidä niistä lujaa kii.

Tähä postaukseen liitän vain glamoyr kuvia nii meette aiva sekasi, että mikä vitun juttu tämä on IHA RISTIRIITANE NIIKU MINÄKI.
Ja kaikille niille, jotka teette hienoja glamourplokeja, jatkakaa. Ihan on teillä oikeus näyttäytyä sellasena ku haluatte, hienojen kuvien laittamine itestää saattaa jopa nostattaa itsetuntoa. Sen takia laitoin vaa hienoja kuvia itestäni tähä ruikuliin liitteeksi.

ja kaikille niille jotka aattelee, että minä seikkailen upeasti maailmalla ja olen oikea uhkea seikkailijatar niin, vaikka kuinka matkailee omat aivot valitettavasti tuloo aina matkakaverina T: neljättä päivää sängyssä pillittämässä omaa huonomuuttani

ducktales!!!

mä ny aiva unohin ton kuvahaasteen. valehtelen, muistin sen iltasin ja sit ei ollu mitää tarpeeksi cooleja kuvia antaa. teen sen hitaampana. ps. heräsin tänää tietysti nakupellenä ko landlorditar syöksyy sisälle sähkömiehen kanssa. kyllä taas hävettää. akka huutaa koko yön ja aamun, sit puolille päivin nukkuu nakupellenä täällä. ei oo landlorditar koskaa mitää poikkipuoleista sanonu ääneen, kiitos tästä. välillä kysyy urokseltani, että haluuks et mä laitan ton meidän bhain siivoomaan teiän kämpän.

hakkaan tästä nämä halot ensin