Woman of leisure. se olen minä tällä hetkellä. En käy
töissä, elelen säästöilläni Nepalissa. Olen ny toista vuotta reissussa siten,
että työskentelen 7-9kk vuodesta Suomessa ja sitten elelen epämääräisen mittaisen ajan
täällä. Päämotiivi on parisuhde, sekä myös itsensä kehittäminen ja taide.
Rennompi elämänasenne myös kutsuu tänne.
![]() |
| Dolakha 2011 |
Tämän vuoden ero edelliskertaan on se, että nyt en käy
säännöllisesti taidekoulussa. En tiedä miksi lopetin. Alkoi ahdistaa tekniikan
oppiminen, halusin luovempaa lähestymistapaa ja oman mielikuvituksen
valjastamista taideteoksiini. Mutta kuten yleensä kun toimin itsenäisesti, en
saa mitään aikaiseksi. En ole piirtänyt juuri mitään, en ole oppinut valjastamaan uniani taideteoksiin tms.
ja tämä ajatus vainoaa minua. Tästä voin syyttää vain itseäni, vaikka mieluusti
etsin syitä muista. Ero on siis siinä, että en kehity. Jumitan paikoillani, en kestä sitä!#¤#
Suomessa pääni oli vähän jumissa tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, valmistuin syyskuussa, mutta en vielä tiedä mitä tahdon tehdä. Tämäkään sijainti ei näytä tuottavan vastausta siihen ikuisuuskysymykseen: mitä helvettiä teen isona. Olen äreä, vihainen, kiivastun helposti… ARAGHH. En tee mitään hyödyllistä, itselle tai kellekään. Tätä on jatkunut jo muutamia kuukausia (kiukuttelua siis). Tarvitsen tavoitteen, jota kohti ponnistella. Ommmm...
Suomessa pääni oli vähän jumissa tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, valmistuin syyskuussa, mutta en vielä tiedä mitä tahdon tehdä. Tämäkään sijainti ei näytä tuottavan vastausta siihen ikuisuuskysymykseen: mitä helvettiä teen isona. Olen äreä, vihainen, kiivastun helposti… ARAGHH. En tee mitään hyödyllistä, itselle tai kellekään. Tätä on jatkunut jo muutamia kuukausia (kiukuttelua siis). Tarvitsen tavoitteen, jota kohti ponnistella. Ommmm...
![]() |
| vuoden 2013 toinen teos ja viimeinen |
Parisuhde-elo on siitä haasteellinen, että en jotenkin pysty
tekemään tavoitteita itselleni miettimättä miten se vaikuttaa suhteeseen. Tämän
takia alan inhota parisuhteita. Hyi mitä vankiloita? Edelleen kuitenkin tiedän,
että ratkaisija tähän olen minä itse, täytyisi ottaa härkää sarvista vaan ja
asiat siitä lutviutuisi. Olen kautta aikain elänyt askeleen kerrallaan, ilman
suuria tulevaisuudensuunnitelmia ja aina on oikea polku löytynyt itsestään
toisen päättyessä, nyt ei ole tavoitteen tavoitetta ja olen tuuliajolla, vähemmästäkin flippaa. Mutta kauanko tätä ahdistavaa vihaa ja kiukkuisuutta vielä
kestää, ennen kuin alkaa seuraava polku/jakso/blaablaa? JUMALAUTA
Kävin huvikseni ennustajallakin. Ystävien yläkerran
asunnossa asuu ihan oikea astrologi, joka teki minulle tulevaisuuden katsauksen
200rs hintaan. Hän kertoi asioita, jotka tekstistäkin paistaa: olen
alakuloinen hahmo ja saatan ahdistua hätääntymiseen saakka asioista , joita ei
ole edes olemassa. Truedat. Lisäksi hän kertoi, että parisuhteessa lietson
riitaa ihan vain huvikseni, jotta olisi jotain äksöniä. Punastuin vähän tässä
kohtaa :P. Perheriitoihin auttaa timantin pitäminen ja kuun valossa kylpeminen kuulemma, lisäsi vielä, että jossain vaiheessa elämää olen kuuluisa, mutta ei osannut sanoa millä saralla :D jännityksellä odotan.
| zoo elephant 2012 |
Ratkaisuksi pään sisäiseen sekamelskaan hän kertoi jotta tärkeää olisi meditoida
päivittäin. TIEDÄN, mutta en tee sitä. Se rauhoittaisi aivoylikierrokset, mutta
silti on helpompi rutista ja kilahdella kuin suhtautua asioihin rauhassa ja
ottamatta asioita henkilökohtaisesti. Kynnys meditaatioon on ollut aina, mutta
tiedän että se tulee taas ajankohtaiseksi jossain pohjamudissa lieriessäni.
Sama kynnys on taiteiluihin. Jos joku pakottaa tekemään (mm. taidekoulu tai
Vipassana meditaatioleiri) olen onneni kukkuloilla ja onnellinen ja seesteinen.
Miksi en tee tätä seesteistä oloa itse itselleni? Ajattelenko, että jos en tee
sitä toisten alaisuudessa/ohjeistuksessa en kykene siihen tahi siitä ei ole
hyötyä? Miksi on kynnyksiä elämässäni, en edes kompastu niihin vaan möllötän niitä suu auki :O kas kynnys.
Woman of leisure, saamaton nahjus? En ihan pelkästään. Hengaile
netissä ja itken kohtaloani täällä, mutta olen ottanut sivuprojekteja. Aloitin
kuntoilumielessä nyrkkeilyn, joka antaa sikana. Olen saanut leivottua ihan
minimaalisen hauiksenkin. Vielä jalkojen ja käsien yhteistyö ei ole ihan saumatonta, mutta pikkuhiljaa. Lisäksi olen käynyt säännöllisesti nepalin tunneilla.
Osaan keskustella sujuvasti kaupassa ja taksissa, mutta haastetta tuottaa
slanginepali ja kieli nopeasti puhuttuna. Toverikokoontumisissa meikä möllöttää
lähinnä näin :O.
Mitä vittua minä teen perkäle? Kaipa sen aika taas näyttää… piristeeksi laitan ruikutukseeni myös kuvia!
![]() |
| tihar tika ottassa... |
| lätäkkö |


.jpg)
Tiiätkö mitä. Musta on niin kiva lukea, mitä sulle kuuluu / on kuulunu.
VastaaPoistaMuaki ärsyttää aina välillä se, ettei kukaan muu oo pitelemässä mua niskasta joidenkin asioiden suhteen. Miks pitää ite olla niin saamaton? Ja miks kaikkia muita on niin paljon helpompi auttaa? :D Tänään on kuitenkin sellanen päivä, et elämä on kivaa ja on ihanaa olla olemassa. Nytkin hymyilen. Tee yks pirullisen iloinen päivitys pelkästään kaikesta siitä, mikä siellä on just nyt kivaa, miksi sä palaat sinne aina uudelleen ja uudelleen, mitä siellä voi tehä ja saa tehä, mitä oot oppinu ja jos saisit yhen asian valita ni minkä ottaisit mukaas ku tuut takas! Tässä alussa vähän vihjaisit, mut vaadin jaarittelua siitä aiheesta. :D
Ja väärin ei saa ymmärtää, mä tykkään PALJON tästä sun tajunnanvirrasta ja siitä miten tää blogi on niin sun kuulonen ja näkönen!! Eli tuo kirjotus sit sellasena päivänä ku on yhtä hyvä boogie ku mulla nyt, älä unohda! :D
P.s. Oon tajunnu että mua parisuhteet kammoksuttaa siitä syystä, että pelkään muuttuvani tiskirätiksi
VastaaPoista